Murheen musta mieli mutta motivaatio muuttumaton

Ei tee mieli syödä enää koskaan. Varmaan masennus vie ruokahalun, ei tee mieli yhtään mitään. En kuitenkaan vahingossakaan syö tosi vähän ettei se vaan kostaudu ja sitte ois taas kuukaudessa yhtäkkiä +10kg.

Beckin menetelmä -niminen kirja on tosi hyvä. Uskon että onnistun sen avulla. Varsinkin se auttaa että kirjottaa listan kaikista niistä asioista miksi haluaa laihtua ja lukee listan monta monta kertaa päivässä. Lista voi olla niin pitkä kuin siitä vaan tulee. Se tehoaa. Myös nää keinot joita oon käyttäny ennenkin on toimivia: AINA istu alas kun syöt ja AINA syö hitaasti.

Liikunta on ollut tauolla koska olen sairastellut. Nyt alotan kävelyllä ja parantelen itseni kokonaan ennen kuin alan juoksemaan.

Yks juttu mikä vähentää motivaatiota ja aiheuttaa huonoa fiilistä: kaikki ruoka turvottaa. Ei innosta syödä hyvin kun joka tapauksessa on läski olo eikä voi edes nukkua kun vatsa meinaa turvota liitoksistaan.. 

Tässä päätän luovutanko vai jatkanko

Nyt tekee kovasti mieli palata vanhaan ajatteluun, itseinhoon ja -vihaan. En ole tänään liikkunut sen vertaa kuin yleensä ja syönyt myös erilaista ruokaa, joten olo tuntuu turvonneelta. Tekisi mieli haukkua ja rankaista itseäni, mennä myrkyllisellä mielellä nukkumaan josta tietysti seuraisi vaain ahdistuneenä tunnista toiseen sängyssä pyöriskelyä ja synkkääkin synkempiä ajatuksia.
 Olen yllättynyt että tuli edes mieleeni tämä mahdollisuus kirjoittaa fiiliksestä ja olen niin onnellinen että aloitin tämän blogin koska jo nyt ajatukset kääntyy uusille urille eikä itsevihassa pyöriskely enää houkuta! Tälle päivälle ei voi enää mitään, en kuitenkaan ole syönyt mitenkään järkyttävästi ja ehdin vielä hetken joogata ennen nukkumaan menoa. Huomenna on uusi päivä ja kunhan jaksan odottaa muutaman viikon niin eiköhän tuloksia ala näkyä. Mitään ei hyödytä itseviha ja luovuttaminen. Tarvitaan kärsivällisyyttä. Näitä latteuksia ja kuluneita lauseita mun pitää jankuttaa itselleni joka päivä melkein koko päivän, etten nyt luovuta niin kuin aina ennen. Yritän muistaa ne kaikki kauniit asiat mitä kirjoitin viime postauksessa kehostani ja rakkaudesta mitä se ansaitsee.

Tulen olemaan onnellinen, ensin tulen vahvaksi.

Että ois helpompi hengittää

Niin kauan kuin muistan on ruualla ollut aivan liian suuri rooli elämässäni ja ajatuksissani ja nyt se saa loppua.

On hullua miten jostain noin tuikitavallisesta asiasta voi tulla pakkomielle ja elämää hallitseva tekijä. Siksi en aio enää koskaan harrastaa mitään dieettejä enkä kuureja. Tästä lähtien ainoa tavoiteeni on pienentää ruuan rooli elämässäni sellaiseksi kuin se kuuluukin olla. Luonnollinen osa elämää, nautinto ja elinehto. Ei muuta. Aion todellakin saada nämä parikymmentä ylimääräistä kiloa pois mutta en millään kituutuksella ja pakkoliikunnalla vaan opettelemalla normaalit terveelliset elintavat.

Haluan olla hyvä mun keholle. Olen sille kiitollinen ja haluan hyvittää kaiken viime vuosien kaltoinkohtelun. Loppujen lopuksihan se on ainut ystäväni. Aion opetella kuuntelemaan sitä enkä koskaa enää ruoski tai inhoa sitä. Hullua ja tyhmää se olisi kun miettii mihin kaikkeen se pystyy ja miten se toimii katoinkohtelusta huolimatta.
En aio kertaakaan pakottaa itteäni juoksemaan siis sellaisella epäterveellisellä tavalla. Aion joogata niin paljon kuin mahdollista.

Tällä viikolla oon syönyt herkkuja ja juonut alkoholia. Tavallisen verran ja normaalilla tavalla. Ensimmäinen viikko oli siis menestys; olen pystynyt jo kaventamaan ruuan roolia elämässäni ja pääni sisällä.

Valitse vaikeasi

Minua vaivaa tunnottomuus mikä liittyy kai kevääseen. Mikään ei tuota iloa eikä oikeastaan suruakaan. Haluan vain olla yksin. Laihdutuksen kannalta tunnottomuus ei ole huono juttu, juoksusta saamani endorfiiniryöppy tuntuu hyvältä ja kun mikään muu ei tunnu miltään niin voin keskittyä oikein syömiseen ja liikkumiseen ja kohta pienentyviin lukuihin vaa'alla. 

Se riski kuitenkin on olemassa, että tunnottomuuteen alkaa tehdä mieli syödä. Nyt ei siltä tunnu onneksi, mutta pitää varoa. Muutenkin pitää olla varovainen, tehdä tällä kertaa kaikki paremmin kuin edellisillä kerroilla. Olla tarpeeksi rento tän kaiken kaa ettei kymmenen kilon tiukan pudotuksen jälkeen tule parissa kuukaudessa kaikki takasi ja tuplana. Niin on käynyt ja siinä ei oo mitään kivaa.

Aattelin myös jättää kalorien laskemisen pois, mennä fiiliksen mukaan. Koitan vaikka pari viikkoa että voinko luottaa näläntuntemuksiini. En halua keskittyä numeroihin liikaa, elämäntapamuutosta tässä haen. Ajattelin etten puntarillakaan käy kuin korkeintaan kerran viikossa. Alussa saattaa joutua vähän laskeskelemaan, kunnes oppii mikä toimii ja on se vähän vaikeaakin yhtäkkiä lakata laskemasta kaloreita.

Tää kuva on laittanut nauramaan ääneen koko päivän vaikka ajaa kyllä asiansa samaan aikaan

Mun ruokavalio on ollut jo monta vuotta aivan kamala. Viime aikoina olen syönyt lähes ainoastaan valmisruokia ja leipiä. Silloin tällöin tapahtuneet terveelliset kokeilut ovat kaatuneet aina vatsavaivoihin, joita saan suurimmasta osasta hedelmistä, euisleivästä, näemmä soijastakin, tomateista jne.. Vittumaista. Nyt aion kuitenkin lisätä pikkuhiljaa kaikkea terveellistä ruokavaliooni (kasviksia, hedelmiä, kvinoaa) ja jatkaa niiden syömistä ja koettaa jos vatsa tottuisi niihin.

Haluaisin kirjoittaa vähän hauskemmin tai edes iloisemmin, mutten joko osaa tai sitten se ei vaan sovi nykyiseen fiilikseeni..:)

Kahdesti olen käynyt juoksemaan ja jo nyt penikat ja sisäreidet kipeyty niin pahasti että ensi viikolla vasta uudestaan. Pitää muistaa venytellä nyt kun opettelen pikkuhiljaa kohtelemaan kehoani hyvin. Kaikki paikat on kamalassa kunnossa.

Joogaa aion kokeilla, olen aikonut jo kauan. Luulen, että se olis mulle tosi hyväksi.

Keskikohta mutta oikeastaan alku

Nyt tiedän, että tulen onnistumaan. Ainut asia, mikä on estänyt minua onnistumasta viimeiset vuodet, on ollut se kun ei ole ollut pakko. Nyt kun aloitin blogin, tiedän, etten kehtaa tulla tänne joka viikko häpeillen ilmoittamaan, kuinka olen vain lihonut ja inhoan itseäni. Nyt minun on siis jollain tavalla pakko!

Painan tällä hetkellä n.69-70kg, mikä on järkyttävä määrä minulle, korkein koskaan. Olen 165cm pitkä, joten olen vähän ylipainoinen. Yh. Nyt se kuitenkin muuttuu!
Miten aion sen tehdä?

Selkeät tavoitteet ylös kirjoitettuna auttaa tavoitteiden saavuttamisessa.
Aion aloittaa taas juoksemisen. Eilen ekaa kertaa pitkään aikaan pääsin juoksemaan (jalkavamma) ja endorfiiniryöppy oli uskomaton. Sitä siis lisää! Pitää myös muistaa venytellä. Mulla on paha tapa laiminlyödä se ja juoksu loppuu lyhyeen kun lihakset jumittuu tai revähtelee.
Lihaskuntoa myös tykkään jonku verran tehdä ja rakastan tanssia. Jos keksin ja mahdollisuus tulee muihin liikuntamuotoihin niin niitäkin sitten!

Liikuntaan en tunne laihdutusmielessä minkäännäköstä pakkoa, harrastan sitä vain ja ainoastaan hyvällä fiiliksella ja hyvinvointia lisätäkseni. Pakkoliikunnasta olen menneisyydessä saanut tarpeekseni:s Kamalaa paskaa.

Ruoka!
Ruoka tulee olemaan vaikea asia, lähinnä tarpeeksi terveellisen ja monipuolisen ruokavalion toteuttaminen. Minulla on monimutkainen suhde ruokaan ja toivon, että pystyn ylittämään monia itsekeksittyjä esteitä tämän vuoden aikana.
Ajattelin syödä ja liikkua niin, että joka päivä kaloreita tulee 1500. Jos menee tuosta yli niin liikun sen pois. Yhtään vähemmäksi ei saa kalorimäärä mennä, se muuten kostautuu.

En vielä tiedä miten tekisin herkkujen kanssa. Cheat day parin viikon välein vai mitten? Täytyy miettiä. Toinen on alkoholi. Ehkä pyrin juomaan vain esim.3 annosta kerralla ja niin ettei kalorimäärä ylity reilusti.. En tiedä. Eniten ongelmia tulee varmasti olemaan näiden kahden asian kanssa.

Varovainen tavoitteeni on laihtua kesäkuuhun mennessä 7kg. Kuuteenkin kiloon olen tyytyväinen. Ensimmäinen tavoite on painaa huhtikuun alussa 68kg. Aion mittailla myös mittanauhalla. Jos osaan, niin lisään tuonne sivupalkkiin sellasen tavoitetaulukon. Siihen on sitte kiva ruksailla. Toivottavasti joku eksyy tänne tsemppaan mua! Kuvat motivoi myös.